Pyhätunturin lumitykit ja vesivarojen kestävyys

Kun kuulen Pyhätunturin lumitykkien hurinaa, en voi olla miettimättä, missä vaiheessa olemme ylittäneet järjen rajoja. Hiihtokeskuksen jatkuva laajentaminen ja kasvava tykkilumen tarve ovat saaneet rinneyhtiön pumppaamaan lähijärvestä vettä lupia enemmän. Onko tämä todella kestävää kehitystä, vai pelkkää ahneutta, joka uhkaa vesistöjemme hyvinvointia?

Lomakohteet ja hiihtomahdollisuudet ovat tietenkin tärkeitä, mutta ei niiden tarvitse tapahtua luonnon kustannuksella. Lähijärvet ovat elinympäristöjä, joita emme voi alistaa taloudelliseen voittoon. Suunnitelmat, jotka perustuvat jatkuvaan vesivarojen hyväksikäyttöön, ovat kuin aivan liikaa neuvoteltuja sopimuksia – ne näyttävät hyville paperilla, mutta todellisuudessa ne murentavat koko ekosysteemin.

Eikö olisi aika herätä ja miettiä, mitä olemme tekemässä? Kaikki eivät voi mennä Pyhätunturiin lomailemaan, mutta kaikki tarvitsevat puhdasta vettä. Hiihtokeskuksen kasvun tulisi olla järkevää ja kestävästi suunniteltua, ei vain hamuamista lisääntyvän voiton perässä. Meidän on vaalittava luontoamme ja sen varoja, eikä annettava liiketoiminnan myrkyttää niitä.

Kysynkin, onko ympäristön suojelu todella vain valinnaista, kun raha on kyseessä? Meidän tulisi vaatia vastuullisuutta ja rehellisyyttä rinneyhtiöiltä. Lumitykit tarvitsevat vettä, mutta vesivarojemme on myös saatava jäädä rauhaan.